lauantai 17. helmikuuta 2018

Takkatulen ääressä


Villa Malakoffissa  vietettiin leppoisaa talviaikaa...


Oli  hieman  flunssaa liikkeellä ja Aksenja ja Hebla lääkitsivät hunajalla maustetulla tsajulla itseään.


Takassa roihusi valkea aamusta iltaan ja rouvat viihtyivät lähinnä sen läheisyydessä 


Ajankuluksi olivat käyneet koko kylän talot ja töllit läpi henkilö henkilöltä ja todenneet, että oli sellainen suvanteinen  hetki ja kaikki ainakin päällisin puolin järjestyksessä.


Olivat samalla tarkastaneet kaikki korunsa
... muistellen mistä mikin oli peräisin...

....ja kiillottaen ja huoltaen  niitä..


Aksenja oli nostanut esille yhden rakkaista esineistään...


... suloisen soittorasian (Kaisa Vallinevan taituroima ❤)


 Se soitteli hiljaa pöydällä samalla kun Aksenja kiillotti hellivin sormin  Faberg`e kokoelmaansa

 

Heblan tehdessä mieluista koruommeltaan takan lämmössä..


... ja odotettiin luottavsisesti kevättä.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ja pöllöt huhuilevat

Kauppakylään oli vihdoin satanut lumen. Tupruttanut niin, että koko kylä peittyi nopeasti kuin rauhoittavaan vaippaan. Ja sitten alkoivat pakkaset.  Ihmiset hiljenivät toimittamaan arjen askareita ja huolehtimaan talojen ja tölliensä lämmöstä. Puiden kantaminen sisään oli loputonta ja uunien, kakluunien ja hellojen lämmityksestä huolehtiminen.  Siniseen aamuun pakkastaivaalle kohosi aina uusi valkea savupaasi sitä mukaa, kun tuvissa herättiin. Mihinkään pidemmälle ei lähdetty kuin pakosta ja kun mentiin, ei kauaa viipyilty. Kylän raitilla toki pakolliset kuulumiset aina vaihdettiin, Ihmisten tiedonhalua ei edes pakkanen jäädyttänyt.


Kauppahuoneellakin oli hiljaista. Vain pöllöt olivat aloittaneet varovaiset huhuilut  kuin tunnustellen aamuyön hämärän tenhoa.
Jokakylän Kalle satttoi istua kaupan kamiinan vieressä ja haikeana muistella loppusyksyä kaupungissa.


 Sinne oli juututtu porukalla, mutta sitten Kalle huomasi olevansa yhä  enemmän yhdessä tuvassa ja kuin vahingossa auttelevansa talon töissä.

Hiljalleen tässä talven kuluessa vahvistui päätös lähteä keväällä, matkakelien tultua, katsomaan miten oli talvi taittunut yhdessä tietyssä talossa.


Sulevi kuunteli minkä omilta mietteiltään kykeni. Päällimmäisenä oli ymmärrykseen kypsynyt ajatus, että kevään tullessa hänellä ilmeisesti alkaisi talon etsintä.


Kun Sulevi oli loppukesällä tullut kotiinsa ja tuonut neiti Edith Adine Aleksandran


Kauppahuoneen yläkertaan, joka Suleville oli rakas toimisto, työhuone ja samalla  kotisatama jollaista liikuva maailman mies tarvitsi, niin Sulevi ei silloin tiennyt etsivänsä  keväällä taloa.

 

Sulevi oli siis viettänyt loppukesän tiiviisti vinttikamarissa Edithinsä kanssa, hävinnyt sitten Kyläjuhlille, kohdannyt rakkaan Estherin ja hävinnyt sen jälkeen teille tietymättömille. Kaikki olivat olleet viimeistään silloin huolissaan, kun Suutari, muurari Nysten ja Jokakylän-Kallekin  olivat palanneet, mutta ei Sulevi.
Sinä aikana oli Edith viettänyt päiviään Villa Malakoffissa, melkein asunut siellä. Ei siis ihme, että Sulevin vihdoin palattua retkiltään, oli Sulevi vastannut kiireessti da da, kun Edith oli kysynyt hankkisiko Sulevi heille oikean asunnon.


Ja da da, oli Sulevi vastannut, kun Edith kysyi, voisiko se asunto olla talo.


 Ja da da, sanoi Sulevi, kun Edith tarkisti voisiko se talo olla huvila, vähän sellainen suurempi, kuin Villa Malakoff ikään.


lauantai 14. lokakuuta 2017

Niin makaa kuin petaa, Sulevi

Ja sitten oli Kyläjuhlien päivä.
Elsi-Kanerva kohtasi Juvosen rantalaiturilla...


Elsi-Kanervalla oli sovitut puheet Juvosen kanssa tapaamisesta.


Ja voi miten sydämet sykkivät
... muistelivat aikaisempaa kesäjuhlaa..kohtaamista siellä.

Ja samat muistelut oli kaveruksilla jotka nauttivat vahvistusta muistille Rysän kapakassa; Suutari, joka oli erittäin iloinen löydettyään kesään kadonneen Jokakylän-Kallen ja Jokakylän-Kalle joka oli koko kesän ollut vain iloinen. Sekä muurari Nysten joka piti vapaapäivää ja ohimennen tiedusteli oliko Suutarin Ullakin juhlilla?


Toisessa päässä kylää oli Aksenja asettunut Estherin kanssa mukavasti, Hebla vierellä joka oli tukemassa Aksenjaa tässä herkässä tilanteessa; Aksenja oli saanut Sulevin mukaansa ja lupaamaan, että tapaa Estherin ja kertoo rehdisti, että on tavannut naisen, jonka kanssa nyt on enemmän, tai vähemmän tekemisissä.
Tosin Sulevi oli ensitöikseen paennut Benjamin Kukon Herrain pukimon yläkertaan, sikarihuoneeseen.


Benjamin Kukon sikarihuoneessa Sulevi purki tuntojaan estraditaiteilija Benille ja Rubenille ja toivoi tukea ja ymmärrystä asialleen.
Ja kieltämättä viihtyi erittäin hyvin, hyvin varustetussa ja viihtyisässä huoneessa. Samalla nousi mieleen kuva omasta konttorihuoneesta illanistujaisin. Se oli ennen kuin kamariin ilmestyi naisten matkalaukku, huomaa Sulevi.


Samaan aikaan Kyläjuhlilla vietti aikaa rannalla ihana Anja..


Suutaria etsiskeli Ulla...


Esther kävi kuulumisia läpi Aksenjan kanssa.. ja odotti...


..  Ranta täyttyi hiljalleen


James tuli Ullaa vastaan ja iloset kuulumiset vaihdettiin ja James kertoo Marrakeshin mattojen hankintamatkastaan...


Kattojen yllä laskeutuivat Peppi ja Taneli...

...koko autollinen hiiriä pysäköi kylän keskustaan... (kertokaa kommentteihin juhlien vieraiden omistajat, kuten tämän lumoavan hiiriperheen)


... Ja samaan aikaan Kaihon Kavaljeerit, solistinaan itse Laimi-Lyydia, aloittivat lavalla; Yö saariston on...


. .. Sen kutsumana saapui vihdoin myös Sulevi.


... hiipi lähemmäs naisten seuruetta...


 ... niin, tuolla on Esther. .


.. monen anelun ja Aksenjan avustuksella Esther viimein suostui kahden keskiseen keskusteluun..


... Ja selittelyyn.. 


... Ja mateluun...


Samaan aikaan toisaalla oli Fiona istahtanut silhuettitaiteilija Grigorin malliksi...

Muurari Nysten on siirtynyt tähyämään rannalle....


...Ja rannalta laiturille on siirtyneet Sulevi ja Esther. .


 ... muistatkos kun kesänä yhtenä...


 ... tuossa laiturilla sinä istuit varpaitasi uittaen ja viiniä nauttien...


 .. tässä näin, enkä saanut silmiäni irti sinusta..


... muitatkos.


 ..katsopas ...


.. otetaankos maljat...


 ...Ja Kauppakylän miehet siirtyvä lähemmäs musiikkia, ja tuumivat, että pitää käydä kohta  pyörähtämässä...


 ... sen ovat jo Elsi-Kanerva ja Juvonen tehneet.


Ja pitkin rantaa kiirii kaunis Laimi-Lyydian laulu:
... Kun yö saariston on...
tuuli ei lohduta odottajaa ...


...toiveet vain nyt lentää saa.