sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vierailulla

Kevät oli jo pitkällä kylässä, johon Kauppakylän väkeä lähti tapaamiseen. Oltiin melkein jo kesässä.


Kylän väki oli avannut kotiensa ovet ja kantaneet pihat ja puutarhat täyteen pöytiä ja tuoleja vieraiden tulla.


Elsi-Kanerva ja Ulla istuivat ja ihailivat kodikkuutta ja upeita kukkia...


Filemon Pykälä yritti päästä jokaiseen ryhmään mukaan ja päästä perille mistä kulloinkin keskusteltiin...


Sulevi ja Edith kiertelivä taloja ja huoneistoja katsellen...


...ja erään talon kulmalla oli miesjoukko linnoittautunut  autoon.


Venny, Meeri ja Maggi olivat nuoren tyttösen ympärillä..

... ja miehet ja rouvat selvästi yrittivät lähestyä toisiaan.


Muurari Nystenkin yritti patistaa JokaKylän Kallea puheisiin tytön kanssa. Olihan tyttö Kallen syksyisen reissun mielitietty...


... tosin olomuoto oli nyt hiukan muuttunut ja säikäyttänyt Kallen perin pohjin...



Sulevi ja Edith jatkoivat kiertelyä. Ja paljon oli taloja jollaisen Edith halusi, mutta Sulevin mielestä olivat aivan liian suuria ja hienoja. Jotain pienempää ja vaatimattomampaa, Edith kiltti..


Kalle oli saatu tokenemaan ja keskustelemaan.. Miten asiat nyt hoidettaisiin!?


Suutari oli tarvinnut rohkaisua hänkin ja nyt alkoi Kallen maanittelu käydä voimille.


Ja talojen katselu jatkui...


Aksenja nautti päästessään vierailemaan Miinun ja Fauniuksen luokse.


Ja Hebla nautti puutarhassa tuttujen seurasta.


Kallella näyttää keskustelut menneen ilmeisen lämpimään suuntaan ja johonkin ratkaisuun päästyn.


Ja kannustus puheiden jälkeen Nysten ja Suutari vetäytyivät rantahuvilaan..


ja Sulevi oli nähnyt eräässä puutarhassa leppoisasti rupattelevan tutun hahmon...

Niin kovin tutun ja kiireesti kehoitti Edithiä keskustelemaan Elsi-Kanervan kanssa uusista kodeista...


Ja kiirehti itse tapaamaan näkemäänsä...


Esther!

Ja toisaalla kylän tyttöset seurailivat aitiopaikalla pihojen kuhinaa


Elsi-Kanerva oli lähtenyt myös puutarhaan... Jamesia oli aina mukava tavata.


Sulevi ja Esther vetäytyivät sirkusteltan taa..


Ja samalla..


...oli Edith siirtynyt myös pihapuutarhaan...



..ja väkijoukon läpi huomasi Sulevin...

 Ja päästessään itse paikalle oli Esther ehtinyt lähteä ja Sulevin vakuutteluista ja selittelyistä huolimatta jäi pieni epäilys itämään.


Monta ovea avattuaan...


Ihanaa pihaa ja taloa nähtyään...


... Edith tiesi, että haluaa Kauppakylään myyntiin tulleen suuren huvilan.


Tämä olisi täydellinen... hmm..  (hyvitys) talo meille..


Sulevilla hiki kihoaa, sydän hakkaa ja mielessä vilisee kuvia Kauppahuoneen yläkerrasta, kodikkaasta omasta pienestä huoneesta... illanistujaisista, musiikista ja sikarin tuoksusta sekoittuneena kullanruskean konjakin tuoksuun. Hmm...  Hauskoja juttuja, Benin rohkeita esiintymisiä, ja Otto Iivarin komeaa laulantaa...
Kortin peluuta, afäärien suunnittelua ja erään punaisen pitkän palmikon heikahdus portaissa.
Ja talohan on vapaasti muillekin kaupan, huomaa Sulevi... Ja kiireesti lähtee kylälle asioita järjestämään.


lauantai 17. helmikuuta 2018

Takkatulen ääressä


Villa Malakoffissa  vietettiin leppoisaa talviaikaa...


Oli  hieman  flunssaa liikkeellä ja Aksenja ja Hebla lääkitsivät hunajalla maustetulla tsajulla itseään.


Takassa roihusi valkea aamusta iltaan ja rouvat viihtyivät lähinnä sen läheisyydessä 


Ajankuluksi olivat käyneet koko kylän talot ja töllit läpi henkilö henkilöltä ja todenneet, että oli sellainen suvanteinen  hetki ja kaikki ainakin päällisin puolin järjestyksessä.


Olivat samalla tarkastaneet kaikki korunsa
... muistellen mistä mikin oli peräisin...

....ja kiillottaen ja huoltaen  niitä..


Aksenja oli nostanut esille yhden rakkaista esineistään...


... suloisen soittorasian (Kaisa Vallinevan taituroima ❤)


 Se soitteli hiljaa pöydällä samalla kun Aksenja kiillotti hellivin sormin  Faberg`e kokoelmaansa

 

Heblan tehdessä mieluista koruommeltaan takan lämmössä..


... ja odotettiin luottavsisesti kevättä.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ja pöllöt huhuilevat

Kauppakylään oli vihdoin satanut lumen. Tupruttanut niin, että koko kylä peittyi nopeasti kuin rauhoittavaan vaippaan. Ja sitten alkoivat pakkaset.  Ihmiset hiljenivät toimittamaan arjen askareita ja huolehtimaan talojen ja tölliensä lämmöstä. Puiden kantaminen sisään oli loputonta ja uunien, kakluunien ja hellojen lämmityksestä huolehtiminen.  Siniseen aamuun pakkastaivaalle kohosi aina uusi valkea savupaasi sitä mukaa, kun tuvissa herättiin. Mihinkään pidemmälle ei lähdetty kuin pakosta ja kun mentiin, ei kauaa viipyilty. Kylän raitilla toki pakolliset kuulumiset aina vaihdettiin, Ihmisten tiedonhalua ei edes pakkanen jäädyttänyt.


Kauppahuoneellakin oli hiljaista. Vain pöllöt olivat aloittaneet varovaiset huhuilut  kuin tunnustellen aamuyön hämärän tenhoa.
Jokakylän Kalle satttoi istua kaupan kamiinan vieressä ja haikeana muistella loppusyksyä kaupungissa.


 Sinne oli juututtu porukalla, mutta sitten Kalle huomasi olevansa yhä  enemmän yhdessä tuvassa ja kuin vahingossa auttelevansa talon töissä.

Hiljalleen tässä talven kuluessa vahvistui päätös lähteä keväällä, matkakelien tultua, katsomaan miten oli talvi taittunut yhdessä tietyssä talossa.


Sulevi kuunteli minkä omilta mietteiltään kykeni. Päällimmäisenä oli ymmärrykseen kypsynyt ajatus, että kevään tullessa hänellä ilmeisesti alkaisi talon etsintä.


Kun Sulevi oli loppukesällä tullut kotiinsa ja tuonut neiti Edith Adine Aleksandran


Kauppahuoneen yläkertaan, joka Suleville oli rakas toimisto, työhuone ja samalla  kotisatama jollaista liikuva maailman mies tarvitsi, niin Sulevi ei silloin tiennyt etsivänsä  keväällä taloa.

 

Sulevi oli siis viettänyt loppukesän tiiviisti vinttikamarissa Edithinsä kanssa, hävinnyt sitten Kyläjuhlille, kohdannyt rakkaan Estherin ja hävinnyt sen jälkeen teille tietymättömille. Kaikki olivat olleet viimeistään silloin huolissaan, kun Suutari, muurari Nysten ja Jokakylän-Kallekin  olivat palanneet, mutta ei Sulevi.
Sinä aikana oli Edith viettänyt päiviään Villa Malakoffissa, melkein asunut siellä. Ei siis ihme, että Sulevin vihdoin palattua retkiltään, oli Sulevi vastannut kiireessti da da, kun Edith oli kysynyt hankkisiko Sulevi heille oikean asunnon.


Ja da da, oli Sulevi vastannut, kun Edith kysyi, voisiko se asunto olla talo.


 Ja da da, sanoi Sulevi, kun Edith tarkisti voisiko se talo olla huvila, vähän sellainen suurempi, kuin Villa Malakoff ikään.