sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Impi ja Kaarina Korkin asunto


Kesällä 1936 tanssittiin tehdastyöläinen Jahvetti Korkin ja apteekkarin tytär Birgitta Syrénin häitä.
Häälahjakasi oli apteekkari ostanut  ainukaiselle  tyttärelleen ja sulhaselle pienen yksiön
vuosikymmen aiemmin rakennetusta talosta.
Apteekkari  oli  myynyt  perimänsä Kauppakylässä sijainneen apteekkitalon, Syreenitalon  ja pistänyt  osan sukanvarteen tytärtään varten.
Elämä lähti mukavasti käyntiin; ei suuria, mutta Jahvetti kävi töissä, Birgitan hoitaessa pientä ja rakasta kotiaan.
Sitten alkoivat sodan tuulet ja Jahvetti lähtikin vuosiksi rintamalle.
Sodasta saapui sairaalloinen, sodan runtelema Jahvetti ja elämä oli kovin erilaista mitä se oli ollut sitä ennen.  Muutama vuosi sodan jälkeen 1946 syntyi pieni tytär joka kasteessa sai nimekseen Impi Birgitta. Jahvetti ja Birgitta jo olivat ajatelleet ettei heitä lapsilla siunata, mutta alle vuoden edellisestä synnytyksestä syntyi vielä Impille pikkusisar; Kaarina. Jotenkin pariskunta oli jo kaikesta niukkuudesta niin uupuneita, että Kaarinalle ei ollut kirjattu papinkirjaan kuin yksi nimi.
Joskus kauan sitten Birgitta ja Jahvetti unelmoivat, että kun heille alkaa tulla jälkikasvua, ostavat he suuremman asunnon, mutta niin vain unelmatkin unohtuivat ja keskityttiin vain pärjäämään päivästä toiseen.  Jahvetti oli sairaalloinen ja toisinaan kipujen vuoksi poissa töistä pitkätkin tovit ja niin sai apteekkarin tytär tehdä siivoustöitä, autella alakerran kauppaliikkeissä ja mitä milloinkin siunaantui. Ja olihan sitä, sodanjälkeisessä maailmassa.
Elämä kulki eteenpäin, tytöt menivät kouluun, varttuivat ja jossain kohtaa aika jätti isän ja äidin ja tytöt jäivät kahden. Kaarina opiskeli laulua musiikkiopettajansa johdolla, oli saanut päähänsä, että Kaarina oli kovin lahjakas ja sai Kaarina joitain roolejakin ja sen jälkeen oli Suuri Tähti. Impi kulki äidin jälkiä ja siivoili parempiosaisten asuntoja ja kaitsi lapsia. Vuodet vierivät ja molemmat asuivat edelleen lapsuuden kotiaan, aikanaan isoisä apteekkari Syreenin vanhemmilleen ostamaa yksiötä.
Tästä lähtee Nukkekotiyhdistyksen Kerrostaloprojekti ja yksi sen yksiöistä liikkeelle;
Impin ja Kaarinan asunto.


Impi Korkki vasemmalla, Kaarina Korkki oikealla -  Tarun upeat ladyt.

Ehkä keltaista keittiöön. Erjan pöydästä löytyi yksiöön upea puusohva, Ritaripannu Minnan minit, ja keltaisia astioita Kristiinan pöydästä.
Tästä voi vihdoin aloittaa.
 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Asia



Voi, voi, huolia ja murheita... Miten niitä siunaantuukin aina, kun tuntuisi, että muuten elämä hymyilisi..
 Ja hetken Sulevin olemukseen leviää lämpö, hymy... niin, oli Suvijuhlat
 


Suvijuhlilta oli Sulevi kotiutunut. Kotimatkallaan poikennut pienen kylän  kautta - kuin vanhasta tottumuksesta, kun oli sitä reittiä tottunut kulkukaupan aikaan kiertelemään. Viipyillytkin jonkin aikaa ja joku talo tullut siinä vähän tutummaksi kuin toinen...



Tässä nämä uudet hmm,.. niin miksiköhän Georg ja Fred niitä esittelivätkään...
Ja samalla hymy levisi ja  hiipi siitä Sulevin silmiin. Voi Esther - ja Estherin luona vietetty aika - yhteinen Suvijuhla..  ja hetken Sulevi oli jälleen huoleton.

 
Mutta vain pienen hetken, sitten todellisuus iski kuin moukari vatsaa



Niin, miten ihmeessä tämän asian oikein ratkaisee.. Aksenjalle ei voisi puhua, ei, ja siellä on talokin jo täynnä muutenkin.. vai voisiko... 


Vai - ei, kyllä taitaa olla parasta että nyt kysyn Ullalta apua ja neuvoa, Ullaan voisi aina luottaa.
Ei se auta kuin nousta portaat takaisin ylös. Pieni hetki  omissa ajatuksissa rakkaan kauppahuoneen tuoksussa oli tehnyt hyvää.
Kyllä, kyllä tämä asia nyt piti hoitaa jotenkin parhain päin. Juuri kun on se Estheri..

 
Ja sillä aikaa tämä "asia" oli tutkinut Sulevin kaupan yläkerran huonetta. Sitä ainukaista.
 


ja Asia oli antanut uteliaat silmänsä kiertää joka nurkkaan

 
ja pysähtyi lautaselliseen voileipiä.
Sulevi sanoikin, että syö nyt - ennen kuin oli hävinnyt alakertaan



ja kyllähän ne maistuivatkin. Olihan tässä jo pitkät matkat keikuttu kärryillä ilman evästä.



Kovin kauan ei tämä Asia malttanut aloillaan, leipä kädessä kiepsahti jo eteenpäin
 


ja huiskis - täältä näkeekin koko huoneen, onkin suuri ja mukava kirjoituspöytä


 
portaissa narisee...
 


ja Asia pääsee taas ruokapöydän ääreen..
 
 
Jossa on yhtä hymyä