perjantai 11. marraskuuta 2016

No johan on - Sulevin markkinat!

Sulevilla on ollut mennyt vuosi kiireinen. Milloin on viikko toisensa jälkeen kulunut Estherillä. Koko Estherin talokin tuntui välillä olevan jossain aivan muualla... ja taas kului aika kuin unimaailmassa; leppoisasti ja mukavasti, useimmiten sohvalla, niin että kevään, kesä ja syksyn markkinat ja toripäivät vaan huristivat ohi....
Mutta nyt oli Sulevi päättänyt, että tänään, juuri tänään on hyvä markkinapäivä!
Ja niin avataan Sulevin markkinat!


Markkinoille oli tullut myös Esther, tottahan toki. Sulevi oli käyttänyt markkinoita tekosyynä laittaa Estherille  viestiä ja kutsua. Ja olihan Esther saapunut, suorastaan lentäen...
Ja nyt kun kello oli käynyt yksitoisa, (niin, Sulevin mielestä markkinat tuli avata tasan kello yksitoista) ja markkinat virallisesti avattu, oli Sulevilla kiirettä. Piti seurata, että kaikki sujui hyvin ja kauppahuoneellakin kävi väkea ja toisaalla piti Esther hänet kiireisenä; Esther kun pisti ison korin käsivarrelleen ja sanoi, että hei vaan, lähden kiertelemään markkinakojuja... 


Sulevilla oli pienimuotoinen markkinakahvila - lähinnä hän ajatteli itse Aksenja Malakoffia ja hänen seuruettaan, joka oli saapunut myös markkinoille. Eihän Aksenja kauaa ihmisten keskellä kierrellyt, vaan istuutui kaupan seinustalle tuodulle tuolille ja kun tarjolla oli vielä tsajua ja kaviaaria, ei voisi markkinoilta enempää toivoa.
Kuin tietysti hyviä ystäviä ja meheviä ju.. uutisia kaupungista.

Meheviä uutisia toi Laimi Lyydia, Meripäivillä tutustuttiin - Laimi Lyydia esiintyi ja lauloi siellä.
Myös Maggie tuli markkinoille Meerin ja Juvosen kanssa. Kaikki Rouvat lyöttäytyivät Aksenjan seuraan - ja kaviaarin ja tsajun. Ja mikäs siinä oli uutisia vaihdellessa, kun vielä saatiin näin loppuvuodesta leuto sääkin.
Tosin taivaalle oli muuttunut semmoinen väritys... ja  ilmassakin on... on se, selvästi; lumen tuoksua, havainnoi Aksenja uutisten lomassa.


Ja muitakin muualta Kauppakylään sapuneitä täältä löytyy...


Myös Mummu ja Vaari ovat tehneet matkaa markkinoille. Mummun käsilaukkukin vallan jäi Laimille huolehdittavaksi, kun vauhdilla Mummu lähti kiertelemään. Vaarille tuli ihan kiire lähteä  perään huolehtimaan ettei mummu vallan eksy väenpaljouteen.


Ja kukas se siellä... No mutta Vladimir, komeassa susiturkissaan... Sulevilleko päin astelee..


.. eittei vaan...

Suutari oli ollut markkinakiellossa koko vuoden. Ulla oli pitänyt kuria, ettei muihin kyliin ja pitäjiin lähdetä. Reissut kun tuppasivat venymään viikoiksi ennen kuin Suutarista jälleen kuului mitään.
No, nyt oli markkinat ihan oman kylän Kauppahuoneella, niin eihän sitä voinut niiden ohi mennä.
Eikä Ulla mahtanut mitään, kun itselläkin teki mieli... Ja Suutarin tyttäret olivat keränneet marjoja ja sieniä ja olivat iloisia mahdollisuudesta tehdä myös vähän tienestiä muuten köyhään suutarin tupaan.

No, Suutari oli nopeasti kiertänyt myyntipöydät, löytänyt Muurari Nysteenin ja Jokakylän Kallekin lyöttäytyi seuraan - ja yhteistuumin miehet siirtyivä Kauppahuoneen nurkalle. Siellä oli vähemmän ihmisiä ja paremmin saattoi vaihtaa.. hmmm.. kuulumisia.
Ja kaupungista Vladimirin veli Pjotr, Peter vaan tuttujen kesken, oli astellut miesten luo.... No mikäs!  Kaupungin ju.. uutiset olivatkin enemmän kuin tervetulleita - ja niitä kummastellessa tarvittiin hiukan vahvistusta, niin oli monta uutta ja ihmeellistä asiaa. Ja niitähän piti punnita joka kantilta ja joka kantti vaati uuden vahvistuksen aatokselle.


Kauppakylän liepeillä asui myös monia eläimiä... tässä Suutarin lempiystävä...


Mutta voi, voi... Kauppakylän Kappalainen Alex Ahl oli myös paikalla... rauhallisin, mutta päättäväisin askelin, oli Kappalainen astelemassa Kauppahuoneen nurkalle päin..


Ja markkinat jatkuvat...


Kaikki pääsevät markkinoille mukaan: 
Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla aina tammikuun loppuun saakka.

Erja Helanderin rakentama Kauppahuone Suleville ja
Taru Astikaisen taikomat upeat tyypit - posliininuket.

Montakos eläintä sinä täältä löydät... niistä seitsemän on Hanna Merosen huovuttamaa.

Mukavia markkinalöytöjä!



lauantai 27. elokuuta 2016

Melkein kuin Las Vegas

Sulevin vintissä oli väki viihtynyt - jo useamman päivän... Ja nyt oli joukkoon liittynyt Kaupungista Juvonen tuomisineen, Upea gramofooni! (Kiitos Erja <3)


Siihen pitää saada mukavaa musiikkia, tuumaa Sulevi iloisena, joskin hiukan uupuneena.

Juvosen matkassa oli tullut sitten kaunis punatukkainen, nuori nainenkin, esiintyvä taiteilija kuulema, pitääkin kysyä, että minkä alan, jos vaikka laulaisi...


... ja nuori herra ja lisää kauniinpaa sukupuolta ja
sitten vähän vanhempaa herraa...


Ja samalla kyydillä sitten oli saapunut Kauppakylään vieraita jotka levittäytyivät visiteeraamaan vähän joka taloon... 


Yksi riemukkaimpia jälleennäkemisiä oli Aksenjan ja Vennyn välillä Villa Malakoffissa


Ja Miinu tavoitti Ullan uudessa kamarissaan - voi miten Ulla oli iloinen, että sai vieraita. Suutari oli ollut taas poissa jo monta päivää ja olo oli käynyt jälleen hyvin hermostuneeksi.
Tästä ei mitään hyvää ollut odotettavissa, tiesi Ulla.


Ja Aksenjallakin vieraat lisääntyivät...


Ja osa kylään saapuvista löysivät tiensä Sulevin Kauppahuoneelle...  


Kun kerran täällä oltiin, niin tuliaisia kotiväellä ja matkamuistoja olisi mukava ostella.


Vaan missä oli kaupan hoitaja?


Väki sain ihmetellä puodissa ihan omin nokkineen.


Samaan aikaan yläkerrassa oli tunnelma muuttunut sähköiseksi....


...  kun ovesta vain tuli uusia ihmisiä. Ja sitten tuli sieltä myös Esther!


Sulevi kävi hermostuneeksi... Mutta Esther tuli tervehtimään yhtä sydämellisesti kuin aina...


... voi, voi, kun nyt kukaan ei mitään lipsauttaisi, toivoi Sulevi sydämensä pohjasta.
 Ja samalla kuului kahinaa ja kolinaa ja tupaan tuli eksoottinen ja veriä kuumentava tuoksu...


Voi hyvänen aika,... miten tässä nyt.. että pöydälle...


Sehän on Ben! Tuttava kaupungista...


..oli tahi ei, tumaa Otto Iivari ja siirtyy oikein lähemmäs kuin lumottuna


Sulevin on jo hiki, pää on aivan pyörällä... onko tämä jo unta..
Ja huomaa samassa Johannan ovensuulla...


Samaan aikaan siellä on myös nuori ja kaunis neito, jolle Sulevi aikoikaan esitteli kaupungissa puutarhoja ja kävipä nuori Tilly myös Kauppahuoneella kerran ennen sen avaamista..


Ja huoneeseen on saapunut myös Elsi-Kanerva - ja vihdoin tapaa Juvosen


... ja samala kuuluu kova kolina ja tömähdys.


Ja siinä makaa Kauppahuoneen omistaja ja johtaja Sulevi Karlsson,
kaiken keskellä, vinttihuoneensa lattialla. 


Sulevilla ei ollut mitään muistikuvaa, että oli eräällä Kaupunkireissullaan kutsunut kaikki jotka vaan tapasi, Kauppakylään viettämään kesän päättymistä ja juhlistamaan sitä luontoretkellä.

Villa-Malakoffissa oli keittiöön tullut sana, että eväskorit pitäisi valmistaa ja lähdettäisiin ulos, luonnon muovaamalle metsäaukealla kylän laidalla.


Pikkutytötkin tekivät lähtöä


 Ja sinne saavuttiin pikkuhiljaa...


otettiin paikka auringon lämmittämiltä kiviltä


ja juostiin, että päästiin lähelle...



... sitten esitys alkoi... jännittävä, uusi, hiukan shokeeraava - mutta miten tenhoava ääni ja miten lumoava oli tämä "lady".


Sitä seurasivat kaikki kiinnostuneina, uteliaina, tyrmistyneinä, lumoutuneina...


Ja seurusteltiin...

.., tunnelmoitiin, nautittiin auringosta...


... ja eväistä kuka miten..


Kohdattiin Meripävien paviljongin jälkeen ensi kertaa - ja huomattiin, että tunne oli kantanut.


Ja huomattiin, että tunne alkoi kannatella...


Tutustuttiin, uusia ihmisiä..


.. ja toisilla vasta koettujen ilojen muistot nostivat hymyn huulille...


 tytöillä oli kiikarit mukana, että yksikään paljetti ja upeus ei mennyt ohi...


Ja huispauksen välineet olivat kiinnostuken kohde. Verrattiin mahdollisuuksia, James oli juuri tullut Marokosta ja siellä oli ollut Lentäviä mattoja, saattoikohan niilläkin perustaa Huspausjoukkueen ja otella?


Ja moni oli vain hiljaa ja katseli, kuten Muurari Nysten... tutustui uuteen kylään ja sen asukkaisiin ja sinne nyt saapuneisiin vieraisiin... mittaili, arvioi ja talletti näkemänsä ja kuulemansa.



 Niin, ne Lentävät matot, kyllä niistä pitäisi ottaa hiukan enemmän selkoa, tuumaa Ron Jameksen kanssa.


Aksenja seurasi nuoria neitoja haukan katsein - vaikka kyllä tämä päivä sitten piristi!


Rouvat nauttivat esityksestä, kun ensin olivat päättäneet miten siihen suhtautua.
Parasta oli suhtautua kuin tämä olisi jokapäiväinen arkinen asia, vaikka tätähän ei olisi eden uneksia osannut...
Ja niin oli keskustelu jälleen käynnistynyt - jopa Heblalla, vaikka kurkkua muutamaan otteeseen pitikin selvitellä. Miinu ja Meeri tuntuivat selviävän notkeimmi kurkuin..


Esther oli viettänyt pitkän ja mielenkiitoisen hetken Jameksen kanssa.


Ja Sulevin oli lähdettävä siihen selvittämään tilannetta vaikka päässä yhä pyöri..


Esther pyysi viereensä... ja kyllähän siinä tuntu niin hyvälle olla.


Hmmm, verevää on tuolla naista... niin punaposkinen ja nauravainen... Kenenköhän eukko, vai liekö vallan vapaalla jalalla...


Johanna jäi vähän taaemmas.


Miten se roisto julkesi, niin kiersi joku yö aiemmin punaisia palmikoita ja supatti korvaan, ja nyt tuolla taas tuon noidan kanssa!


 Aurinko oli hiljalleen laskenut ja viileys alkoi hiipiä aukealla, piti kääriä vähän lämpimämpää päälle... taas tarkeni


 Elsi-Kanerva oli saanut Juvosen käsiinsä koko pitkän kesän jälkeen ja tuumi ettei heti sitä laskisikaan...


Ja kummia asioita se sydän saneli - vaikka kaikki muut olisivat sanoneet ja varoitelleen miten.


 Sulevinkin mieli oli vähitellen rauhoittunut - niin, näinhän tämän pitikin olla...vanha tunne vahvistuu..


... ja jotain ihan muuta, uutta - toisiinsa lumoutuu...